Eurooppa tour 2020 – Euroopan halki asuntoautolla
Vapaalasku on ollut pitkään meidän harrastuksista se rakkain. Olemme aina vuosittain lähteneet kaveriporukalla kuukauden mittaiselle reissulle vapaalaskemaan johonkin päin maailmaa.
Tänä vuonna päätettiin poikain kanssa lähteä Eurooppa tourille kiertäen vähän itäblokinmaita, Puola, Ukraina, Slovakia ja koukaten siitä mahdollisesti Itävalta – Ranska akselille. Alunperäinen suunnitelma oli lähteä tutustumaan Iranin puuteriin, mutta juuri sillä hetkellä siellä oli menossa hurjat mellakat koskien polttoainepolitiikkaa ja useampi sata ihmistä oli saanut surmansa, joten päätimme muuttaa suunnitelmaa.
Ajatuksena oli ajaa Suomesta ennalta suunniteltuihin Euroopan laskukohteisiin. Olimme aikaisemmin kertaalleen ajaneet autolla suoraan alpeille, jossa liikuimme pelkästään Itävallan alueella etsien pehmyttä lunta. Silloin reissu ja matka sinne meni oikein hyvin ja oma auto oli todellinen helpotus, jotta pystyimme liikkumaan alueella. Tänä vuonna moottoriturpamme Masa oli ostanut itselleen timanttisen Fiatin matkailuauton. 90-vuoden helmestä oli ehkä paras kiilto korvautunut vuosien saatossa tulleisiin taisteluarpiin.
Starttasimme Fiatin kanssa Helsingistä 4.1 kello 10.30 lautalla Tallinnaan. Tallinnasta jatkoimme matkaa Via Baltica -tietä pitkin kohti Puolan Zakopanea, jossa ensimmäinen stoppi olisi tarkoitus tehdä. Miika ja Joni toivat Fiatin lapin perukoilta Helsinkiin, jonne minä Ja Make saavuimme omilla kyydeillä. Kumma kyllä, tällä kertaa ainut säätämisen kohde oli lautan viime hetken varaaminen. Tarkoituksena oli mennä heti aamulautalla, mutta se oli buukattu täyteen. Onneksi Helsinki – Tallinna välillä kulkee lauttoja melkein tunnin välein. Muuten kaikki sujui, yllättävän hyvin, jopa pelottavan vaivattomasti!
Tarkoitus oli käydä kiertämässä Itä -ja Keski-Euroopan laskukeskuksia, osa oli uusia tuttavuuksia ja osa oli tuttuja edellisvuosien reissuilta. Suunnitelluista maista Ukraina jäi pois epävakaan turvallisuuden takia. Olisimme halunneet käydä Drahobrat -keskuksessa, sekä tutustua Tšernobylin alueeseen, mutta tämä jääköön tuleviin reissuihin.
Ensimmäisenä ajoimme Baltian läpi Puolan Zakopaneen ja sieltä Slovakiaan. Slovakiassa kävimme kahdessa keskuksessa, Jasna ja Tatranska Lomnica, katsomassa miltä lumitilanne siellä näyttää. Asuntoautolla matkustaessa suuri plussa on sen joustavuus ja vapaus liikkua. Emme olleet aikaisemmin matkustaneet asuntoautolla, joten tämä oli meille uutta. Vaikka autostamme puuttui saniteettitilat ja pitkälti kaikki muu varustus paitsi kaasuhella, sillä kuitenkin pärjäsi kolmen viikon reissun.
Slovakiasta jatkoimme matkaa Itävaltaan, jossa olimme muutaman yön, Saalbachin ja Innsbrukin alueella. Löytyisikö lunta tuolta aina yhtä kauniista ja jylhästä vuoristomaasta? Täällä olimme käyneet jo jokunen vuosi sitten ja silloin lunta riitti ja paikat olivat kuin sadusta. Nyt tilanne oli valitettavasti toinen ja lumi vaihtunut jäähän ja nurmikkoon.
Itävallan jälkeen suuntasimme välillä pois laskettelun piiristä ja matkustimme Müncheniin Masan tuttujen luokse pariksi päivää. Siellä vähän yllättäenkin tutustuttiin uuteen lajiin, lisää täältä! Kaunis kaupunki, joskin aika kallis paikka asua.
Münchenin jälkeen ajoimme Ranskaan, jossa oleskelimme useamman päivän ja olisi siellä voinut viettää enemmänkin aikaa. Ranskassa sijaitsi ehkä matkan pääkohde ja odotetuin laskukohde – La Grave, joka on kuuluisa vanha vapaalaskupaikka. Kävimme kuitenkin ennen sitä parissa Ranskan keskuksessa laskemassa.
Tämän jälkeen suuntasimme kohti kotia vieraillen taas Münchenissa, joka nyt jäi muutenkin sopivasti matkan varrelle. Lisäksi kävimme tutustumassa myös Auschwitzin karmivaan keskitysleiriin sen 75-vuotispäivänä.
Kaiken kaikkiaan matka meni ilman pahempia sattumuksia, vaikkakin onneton ja lumeton talvi koetteli myös Keski-Eurooppaa. Lunta ei ollut nimeksikään ja puuterit jäi haaveeksi paria päivää lukuun ottamatta. Toki vapaalaskumatka asuntoautolla oli tosiaan uusi kokemus meille ja ehkä viisi äijää ja vanha asuntoauto ei niitä kaikkein parhaimpia yhdistelmiä ollut, mutta sillä kuitenkin pärjäsi. Auto oli auttamatta liian pieni näin monelle ja varsinkin kun kyseessä oli laskumatka, tavaran paljous tuotti ongelmia. Hygienia tuotti myös pientä pohdintaa, vaikkakin omaa hajuaan ei enää parin päivän jälkeen haistanut siihen tottuen. Voi kyllä hattua nostaa vapaalaskukonkareille, jotka asuvat koko kauden pienessä pakussa keskuksien parkkipaikoilla jahdaten hyviä laskulinjoja.
